Suomen itsenäistyminen, valtakysymykset ja valtalaki

Blogista

Suomen itsenäistyminen, valtakysymykset ja valtalaki

Vuoden 1917 keväällä alkanut Suomen itsenäistymisprosessin käsittely ja sitä seurannut Suomen valtion itsenäistyminen 6. joulukuuta 1917 oli laajemman tapahtumasarjan tulos. Suomen alue oli kuulunut sitä ennen autonomisen suuriruhtinaskunnan asemassa Venäjän keisarikuntaan vuodesta 1809 lähtien, mitä ennen Suomen alue oli kuulunut pitkään Ruotsin vallan alle. Ennen itsenäistymistä Suomeen vaikutti erityisen raskaasti niin sanottujen sortovuosien aika, jolloin Suomen kansa alkoi menettää luottamuksensa keisari Suomen autonomisen erityisaseman turvaajana.

Vallankumous ja Tokoin senaatti

Venäjällä tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikana keisarikunnan kaatanut vallankumous, johon myös Suomen itsenäistyminen liittyi. Neuvosto-Venäjälle valtaan nousseen bolsevikkihallinnon johtaja Vladimir Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden, jonka ansiosta Suomesta ei muodostunut osaa Neuvosto-Venäjää ja siitä myöhemmin kehittynyttä Neuvostoliittoa. Suomen itsenäisyys tunnustettiin laajalti vuosien 1918–1919 aikana, mutta itsenäisyyttä edelsi kuitenkin valtalaista käyty taistelu ja Suomen kansan jakanut verinen sisällissota, joka käytiin vuoden 1918 kevättalvella.

Vallankumoukseen ja keisarivallan kaatumiseen johtanut kriisi Venäjällä johtui ensimmäisessä maailmansodassa koetuista tappioista ja maan sisäisistä ongelmista. Venäjällä vuonna 1917 tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen hallinnassa ollut väliaikainen hallitus nimitti Suomeen viimeisen Venäjän alaisuudessa toimineen Suomen senaatin, josta on käytetty johtajansa Oskari Tokoin (sd.) mukaan nimitystä Tokoin senaatti.

Aktivistien ja professori Rafael Erichin (kok.) mukaan maassa vallitsi perustuslaillinen kriisi. Heidän tulkintansa mukaisesi maan korkeimman vallan käyttö olisi pitänyt olla Venäjän väliaikaisen hallituksen sijaan Suomen eduskunnalla. Maaliskuun lopussa 1917 järjestettiin kansanjuhla P. E. Svinhufvudin kunniaksi hänen palattuaan Siperiasta. Tuossa tilaisuudessa esitettiin myös ensimmäisen kerran ajatus Suomen täydellisestä itsenäisyydestä ja vapaudesta.

Jakaantunut eduskunta

Eduskuntavaalit oli järjestetty jo 1. ja 3. heinäkuuta 1916, mutta kansanedustajat kokoontuivat ensimmäisen kerran vasta huhtikuussa 1917 yhdeksän kuukauden kuluttua vaaleista. Vuoden 1916 vaalit voitti Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue, joka sai 103 kansanedustajapaikkaa. Milloinkaan muulloin Suomen eduskuntavaaleissa yksi puolue ei ole saanut enemmistöä edustajapaikoista. Puolue ei kuitenkaan saanut enemmistöä kaikista vaaleissa annetuista äänistä.

Eduskunnan asemasta syntyi kiista eduskunnassa enemmistön saaneiden sosialidemokraattien sekä porvaripuolueiden välille. Uutta hallitusmuotoa lähdettiin valmistelemaan tehtävään asetetulla komitealla, jonka johdossa oli professori K. J. Ståhlberg. Komiteassa ja senaatissa toiveena oli, että monia hallitsijan entisiä valtaoikeuksia siirrettäisiin suomalaisille hallintoelimille. Porvaripuolueiden edustajien enemmistö halusi valtaoikeuksien siirtyvän Suomen senaatille, kun taas sosialidemokraatit ja yhä useampi maalaisliittolainen ja itsenäisyysaktivisti halusi siirtää valtaoikeudet suoraan eduskunnalle.

Venäjän väliaikainen hallitus myöntyi siihen, että senaatille siirtyisi muun muassa oikeus lakien vahvistamiseen, mutta Venäjän hallitus vastaisi edelleen valtiopäivien koolle kutsumisesta, avaamisesta ja hajottamisesta, kenraalikuvernöörin ja ministerivaltiosihteerin nimittämisestä sekä Venäjän etua koskevista asioista. Tästä kompromissista syntyi senaattori Antti Tulenheimon mukaan nimetty Lex Tulenheimo -lakiesitys.

Valtalain hyväksyminen

Suomen eduskunta hyväksyi perustuslaintasoisen valtalain, jolla eduskunta julistettiin Suomen korkeimmaksi valtiomahdiksi 18. heinäkuuta 1917. Valtalailla eduskunnalle siirrettiin kaikki siihen mennessä tsaarille ja suuriruhtinaalle kuulunut valta eduskunnalle ulko- ja sotilaspolitiikkaan lukuun ottamatta. Tuolloin Suomella ei ollut omaa sotaväkeä ja maa oli sotatilassa olleen vallan miehittämä. Eduskunta hyväksyi valtalain kiireellisenä äänin 135–55. Eduskunnan porvarilliset puolueet vastustivat lakia ja olisivat toivoneet vallan keskitettävän eduskunnan sijasta senaatin talousosastolle.

Eduskunta päätti aluksi jättää lähettämättä lain Venäjän väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi, mutta porvarien vaatimuksesta suostuivat lähettämään Pietariin tiedonannon myöhemmin. Valtalaki ei kuitenkaan koskaan astunut voimaan, koska sisäisissä ristiriidoissa kamppaillut Venäjän väliaikainen hallitus vastusti lakia ja päätti hajottaa eduskunnan. Uudet eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. lokakuuta. Tuolloin porvaristo yhdistyi vaaliliittoon ja sai eduskuntaan enemmistön.