Suomen eduskunnan historia

Blogista

Suomen eduskunnan historia

Suomessa valtion lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa käyttävä elin on eduskunta eli Suomen parlamentti. Aiemmin sana eduskunta tarkoitti suomeksi yleisesti myös muiden maiden parlamentteja, mutta nykyään se merkitsee vain Suomen parlamenttia. Lainsäädäntövallan lisäksi eduskunnan toiminta-alueina ovat hallituksen toiminnan valvominen sekä Euroopan unionin päätöksentekoon osallistuminen. Eduskunnan toiminta perustuu Suomen perustuslakiin, jossa määrätään vallan kuuluvan Suomessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Eduskuntaan valitaan neljän vuoden välein järjestettävillä eduskuntavaaleilla 200 kansanedustajaa.

 

Suurlakko ja vuoden 1906 eduskuntauudistus

Eduskunta sai Suomessa nykyisen muotonsa vuonna 1906 tehdyssä eduskuntauudistuksessa, jonka taustalla olivat Venäjän kokemat tappiot Japania vastaan käydyssä sodassa vuosien 1904–1905 aikana. Tappiollinen sota ajoi Venäjän sisäisiin levottomuuksiin ja aiheutti maassa suurlakon. Tästä seurasi muun muassa duuman eli Venäjän parlamentin perustaminen. Levottomuudet levisivät myös Suomeen, jossa järjestettiin vuoden 1905 loppuvaiheilla suurlakko. Lakon tarkoitus oli protestoida laittomina pidettyjä venäläistoimia sortovuosien aikana, jolloin Venäjä yritti venäläistää Suomea.

Kansallisen oikeustaistelun johtaja Suomessa, oikeustieteilijä ja talouselämän vaikuttaja Leo Mechelin johti sortokaudella passiivista vastarintaa Suomessa. Suurlakon seurauksena Venäjän keisari Nikolai II antoi Mechelinin saneleman marraskuun manifestin, joka päätti ensimmäisen sortokauden. Manifestin yhteydessä Suomelle annettiin lupaus monista ihmisoikeuksista sekä perustettavasta kansanedustuslaitoksesta, joka perustuisi yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Mechelin johti Suomen ensimmäisenä hallituksena pidettyä senaattia vuosien 1905–1908 aikana toteuttaen marraskuun manifestin sisältöä luoden Suomeen liberaalin demokratian. Tämän toteutumista tosin omalta osaltaan rajoitti Suomen suuriruhtinas.

Uudistuksen toteuttaminen

Eduskuntauudistusta toteuttamaan kutsuttiin koolle joulukuussa 1905 ylimääräiset säätypäivät, jolloin otetiin käsiteltäväksi myös muita lakeja, jotka nähtiin keskeisiksi demokraattisen kehityksen kannalta. Lakeihin sisältyivät laki eduskunnan oikeudesta valvoa hallituksen toimien laillisuutta, sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauslait ja painonvapauslaki. Ehdotus uudesta valtiopäiväjärjestyksestä esitettiin keisarille vuoden 1906 maaliskuussa. Esitys valtiopäiväjärjestyksestä ja vaalilaista annettiin toukokuussa säädyille, jotka hyväksyivät lait 1. kesäkuuta 1906. Venäjän keisari vahvisti lait ja uudistuksen voimaanastumispäiväksi määrättiin 1. lokakuuta 1906.

Suomen suuriruhtinaskunnan lakia säätävä elin oli Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät. Valtiopäivät olivat eduskuntauudistukseen asti voimassa olleet 1600-luvulta periytyvät säätyvaltiopäivät, joissa olivat edustettuina aatelis-, porvaris-, pappis- ja talonpoikaissäädyt. Eduskuntauudistus korvasi nämä Euroopan vanhanaikaisimmat valtiopäivät uudella yksikamarisella eduskunnalla. Myös Suomessa käyttöön otettu yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä eduskuntavaaleissa toteutettava suhteellinen vaalitapa olivat toistaiseksi uutta ja harvinaista.

Eduskuntauudistuksen yhteydessä myös suomalaiset naiset saivat yleisen vaalikelpoisuuden ensimmäisenä maailmassa ja pääsivät äänestämään valtiollisissa vaaleissa ensimmäisenä maana Euroopassa. Eduskuntauudistuksen myötä äänioikeutettujen määrä Suomessa kymmenkertaistui, kun naiset ja säätyihin kuulumattomat miehet saivat nyt äänioikeuden. Uudistuksessa annetun yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vaalikelpoisuusrajaksi asetettiin 24 vuotta.

Ensimmäiset vaalit

Ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin 15.–16. maaliskuuta 1907. Ensimmäinen eduskunnan täysistunto järjestettiin 23. toukokuuta 1907. Kaikki 200 kansanedustajaa eivät olisi mahtuneet säätyvaltiopäivien istuntopaikkana olleeseen Säätytaloon, joten täysistunto kokoontui Ateneumin naapurissa sijainneessa Helsingin Vapaaehtoisenpalokunnan talossa nykyisen Keskuskadun varrella. Kyseinen paikka säilyi eduskunnan täysistuntojen järjestämispaikkana vuoteen 1911 saakka, jolloin täysistuntojen uudeksi kokoontumispaikaksi valittiin Vuorikadun ja nykyisen Yliopistonkadun kulmassa sijainnut Heimolan talo. Sekä Heimolan talo että Helsingin Vapaaehtoisenpalokunnan talot on sittemmin purettu uusien liiketilojen tieltä 1960-luvulla.

Nykyään eduskunta kokoontuu täysistunnoilleen Helsingin Arkadianmäellä Etu-Töölön kaupunginosassa sijaitsevassa Eduskuntatalossa, jonne eduskunta muutti rakennuksen valmistuttua vuonna 1931. Vanhassa Heimolan talossa toimiessaan vuonna 1917 joulukuun 6. päivä eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen. Vuonna 1919 eduskunnassa hyväksyttiin Suomen hallitusmuoto, jonka määräyksen mukaisesti: ”Valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”.