Itsenäisyyden tunnustaminen – osa 2 – tunnustus venäjältä

Blogista

Itsenäisyyden tunnustaminen – osa 2 – tunnustus venäjältä

Kun Suomen eduskunta oli vahvistanut senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917, alkoivat Suomen tunnustelut ulkovaltoja kohtaan itsenäisyyden tunnustamiseksi. Entinen senaattori Juho Kusti Paasikivi tunnusteli aihetta Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, missä Suomen aikomuksiin suhtauduttiin lähinnä epäilevästi, eikä takeita itsenäisyyden tunnustamiselle kyetty antamaan, vaan Suomea kehotettiin kääntymään suurvaltojen puoleen hankkeen osalta. Berliinissä vieraillut Edvard Hjelt pyysi Saksaa kohtelemaan Suomea itsenäisenä valtiota Venäjän kanssa solmittavan aselevon yhteydessä, mutta Saksa ei uskaltanut ottaa asiaa juuri esille raskaan sodan jälkeisissä rauhanneuvotteluissa. Venäjää Suomi lähestyi Suomen hallituksen ja sosiaalidemokraattisen puolueen omia reittejä pitkin. Joulukuun loppupuolella sosiaalidemokraattien edustajisto luovutti Leninille kirjelmän, jossa he esittivät itsenäisyyden tunnustuspyynnön Leninin hallitukselle.

Kansankomissaarien neuvosto

Pääministeri Svinhufvudin palattua joulun jälkeen Helsinkiin 27. joulukuuta hän tapasi Carl Enckellin, joka oli valmis lähtemään heti Pietariin tunnustelemaan tilannetta Suomen itsenäisyysjulistuksen tunnustamiseksi. Enckell lähti yhdessä valtiosihteerinvirastoa Pietarissa aiemmin hoitaneen K. G. Idmanin kanssa Pietariin, jossa he tapasivat jo 28. päivä Leninin. Kansankomissaarien neuvosto oli päättänyt tunnustaa Suomen itsenäisyyden jo edellisenä päivänä, kun he olivat käsitelleen sosiaalidemokraattien toimittaman kirjelmän sisältöä.

Lenin lupasi Enckellille ja Idmanille, että neuvosto tunnustaa Suomen itsenäisyyden, ja että virallinen menettely asian suhteen vaatisi ainoastaan Suomen hallituksen kirjoittaman kirjeen toimittamisen neuvostolle, että kansankomissaarit voivat vastata siihen heti. Kansankomissaarien neuvostona toimi työläis- ja sotilasneuvostojen toimeenpaneva keskuskomitea, joka toimi vallankumouksen jälkeisenä väliaikaisena parlamenttina Venäjällä. Enckell ja Idman saivat varmistuksen asialle tavattuaan keskuskomitean puheenjohtajan.

Tunnustelut Tukholmassa jatkuivat

J. K. Paasikivi oli aiemmin toimittanut Suomen itsenäisyysjulistuksen Ruotsin pääministeri Nils Edénille, joka ei voinut taata julistuksen tunnustamista. Samaan aikaan Enckellin ja Idmanin toimiessa Venäjällä, Paasikivi oli yhdessä valtioneuvos Alexis Gripenbergin ja maanviljelysneuvos H. G. Paloheimon kanssa Tukholmassa tapaamassa Ruotsin kuningas Kustaata. Kuningas lähetti Suomen hallitukselle lämpimät toivotukset tulevaisuudelle ja kertoi seuraavansa Suomen itsenäisyyspyrkimyksiä ja toivovansa, että maa voi tunnustaa Suomen itsenäisyyden. Mutta kuningas Kustaan mukaan oli kuitenkin vielä tarpeellista saada ensin aikaan suotuisa sopimus Suomen ja Venäjän välille. 29. joulukuuta Enckell ja Idman palasivat Venäjältä Helsinkiin ja esittivät saamansa tiedot heti hallitukselle. Hallitus laati kahtena kappaleena senaatin sinetillä varustetun ja Svinhufvudin allekirjoittaman sekä protokollasihteeri Dittmarin varmentaman virallisen kirjelmän Venäjän hallitukselle. Venäjällä vallassa ollutta Leninin hallitusta ei oltu aiemmin tunnustettu lailliseksi hallitukseksi. Ainoastaan Saksa oli tunnusta rauhanneuvotteluja käydessään kansankomissaarien neuvoston lailliseksi hallitukseksi, mutta Suomessa oltiin odotettu vielä perustuslakia säätävän kansalliskokouksen kokoontumista.

Uudelleen Pietariin

Kun kirjelmä oli laadittu, senaatti lähetti Pietariin valtuuskunnan, jonka jäsenet olivat Svinhufvud, Enckell ja Idman. Valtuuskunta saapui Pietariin sunnuntaina 30. joulukuuta. Kadut olivat Pietarissa autioita lukuun ottamatta sodanvastaisiin mielenosoituksiin kokoontuneita kansalaisia. Valtuuskunta toimitti kirjelmänsä Smolnaan, jossa kansankomissaarien neuvosto kokoontui. Samana iltana valtuuskunnan neuvottelijat kohtasivat neuvoston pääsihteerin, joka ilmoitti, ettei kirjelmää pystytty käsittelemään, koska se oli kansankomissaarien neuvoston sijaan osoitettu Venäjän hallitukselle. Pääsihteeri ei suostunut ehdotukseen otsikon korjaamisesta, vaan kehitti laatimaan uuden kirjelmän.

31. joulukuuta valtuuskunta toimitti korjatun kirjelmän Smolnaan. Samana iltana kellon ollessa jo yli 23, pääsihteeri Bontsh-Brujevitsh toimitti valtuuskunnalle ohuen kirjelmän, jonka olivat allekirjoittaneen pääsihteerin lisäksi seitsemän kansankomissaaria ja sihteeri Gorbunov. Kansankomissaarien neuvosto kertoo päättäneensä ehdottaa työläis- ja sotilasneuvostojen toimeenpanevalle keskuskomitealle, että Suomen tasavallan valtiollinen itsenäisyys tunnustetaan ja kummankin puolen edustajista asetetaan yhdessä tuumin erityinen komitea, joka valmistelee käytännöllisiä toimenpiteitä Suomen eroamiseksi Venäjästä. Svinhufvud lähti vielä samana iltana Helsinkiin häntä odottaneella yöjunalla.