Baltian maiden itsenäistyminen osa 2

Blogista

Baltian maiden itsenäistyminen osa 2

Venäjän vallankumous vauhditti Baltian maiden pitkään vallalla olleita itsenäistymispyrkimyksiä. Virossa bolsevikit kaappasivat vallan maapäiviltä ennen kuin Saksan joukot etenivät Viroon Brest-Litovskin rauhanneuvottelujen vauhdittamiseksi. Kun bolsevikit vetäytyivät saksalaisten alta, näki Viro tilaisuutensa tulleen ja julistautui itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918. Siitä huolimatta, että saksalaiset valloittivat Tallinnan seuraavana päivänä ja hallitus joutui pakenemaan maan alle, päivämäärä jäi kuitenkin vakiintuneeksi Viron kansallispäiväksi.

Saksan miehitys

Venäjä ja Saksa solmivat Brest-Litovskin rauhan 3. maaliskuuta 1918. Venäjä suostui rauhan ehdoissa siihen, että Viro jää Saksan miehittämäksi. Tuolloin kaikki virolaiset yhdistykset lakkautettiin saksalaisten määräyksestä ja maahan tuli voimaan sensuuri. Nämä toimet tähtäsivät Baltian alueen saksalaistamiseen. Marraskuun 11. päivä Saksa kuitenkin joutui antautumaan ensimmäisessä maailmansodassa länsiliittoumalle, minkä johdosta Viron itsenäistymistie avautui uudelleen. Väliaikainen hallitus ryhtyi toimimaan jälleen vankileiriltä palanneen Konstantin Pätsin pää- ja sotaministeriyden johdolla.

Venäjä kuitenkin mitätöi aiemmin solmitun rauhansopimuksen Saksan antauduttua ja hyökkäsi Viroon, mistä alkoi Viron vapaussota. Viroon perustettiin neuvostohallitus väliaikaisen hallituksen rinnalle, ja tämän tavoitteena oli Viron muuttaminen neuvostotasavallaksi. Bolsevikit miehittivät Narvan marraskuun loppupuolella vuonna 1918 ja perustivat kaupunkiin Viron työväenkommuunin. Viron väliaikainen hallitus turvautui suojeluskuntiin ja vapaaehtoisjoukkoihin Tallinnaa lähestyvien bolsevikkien torjumiseksi.

Viro sai kuitenkin apua myös suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden ja Englannin antaman laivastotuen ja aseavun muodossa. Apu vaikutti kohottavasti virolaisten taistelutahtoon ja joukot saivat työnnettyä puna-armeijan ulos Viron alueelta helmikuuhun 1918 mennessä. Kesään mennessä Virolla oli jo Baltian voimakkain armeija, ja Venäjä esitti Virolle rauhaa, jonka ehdoista lähdettiin neuvottelemaan syyskuussa. Kangertelevan alun jälkeen maiden välille sovittiin aselepo ja pian myös rauhansopimus, jossa Venäjä tunnisti Viron itsenäisyyden. Venäjä sai kauttakulkuoikeudet Viron läpi, kun taas Viro sai mittavat sotakorvaukset ja alueita Venäjältä.

Latvian tilanne

Ensimmäisen maailmansodan aikaan rintamalinja kulki Latvian halki, ja latvialaiset taistelivat sodassa lojaaleina Venäjälle. Vuoden 1917 alussa saksalaiset miehittivät osain Latviaa, mutta tilanne maassa muuttui Venäjän vallankumouksen jälkeen. Latviassa pyrittiin kohti autonomista asemaa ja siellä järjestettiin kevään aikana kolme maakokousta. Maakokoukset olivat Latvian itsenäistymisen kannalla, mutta samaan aikaan järjestetyssä neuvostojen kokouksessa tätä vastustettiin, eikä Venäjän väliaikainen hallitus hyväksynyt Latvian vaatimuksia autonomian suhteen.

Kun Saksa antautui länsirintamalla, julisti Riikaan kokoontunut kansallisneuvosto Latvian itsenäiseksi. Kilpailu vallasta oli kuitenkin kovaa, sillä vetäytyvää saksalaisarmeijaa seurasi neuvostohallitus, joka valtasi Riian ja pian koko maa oli bolsevikkien hallinnassa. Kolmantena kilpailijana toimi baltiansaksalaiset, jotka kaappasivat vallan huhtikuussa 1919.

Nämä kolme hallitusta aloittivat keskenään kesällä 1919 Landeswehrin sodan, jossa niiden keskinäiset välit ratkaistiin. Sodassa oli mukana virolaisia joukkoja, jotka saivat baltiansaksalaiset perääntymään Latvista, jolloin entinen hallitus nousi jälleen valtaan. Latvia solmi rauhan ensin Saksan kanssa, jolloin Latvia sai Saksalta tunnustuksen itsenäisyydestään, sekä hieman myöhemmin myös Neuvosto-Venäjän kanssa.

Liettuan itsenäistyminen

Liettua oli Saksan miehittämänä vuodesta 1915 lähtien ja käytännössä erotettu kokonaan Venäjästä. Venäjän vallankumous ei siis ollut yhtä merkittävä Liettualle kuin muulle Baltialle. Lisäksi itsenäisyyden saaneen Puolan ja Liettuan välisestä rajasta oli epäselvyyksiä. Liettua suuntasi itsenäistymispyrkimyksensä Saksaan, joka salli maan toimivat autonomisen valtion perustamiseksi. Syksyllä Vilnassa kokoontui maakokous, jossa valittiin maan väliaikaiseksi hallitukseksi Liettuan maaneuvosto.

Saksan avulla Liettua antoi itsenäistymisjulistuksensa joulukuussa 1917, mutta uuden perustuslaillisen monarkian siteet Saksan keisarikuntaan olivat kuitenkin vielä vahvat. Saksan antautumisen jälkeen politiikan suunta muuttui, ja maahan tuli läntisten esikuvien mukainen hallitusmuoto. Liettua joutui kuitenkin käymään vielä saksalaisten tuella vapaussodan puna-armeijaa vastaan, kunnes rauha solmittiin 12. heinäkuuta 1910 ja Venäjä tunnusti maan itsenäisyyden.