Baltian maiden itsenäistyminen osa 1

Blogista

Baltian maiden itsenäistyminen osa 1

Suomen itsenäistymisen yhteydessä Venäjän vallankumous herätti itsenäistymishaaveita myös Baltian maissa Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Kun Venäjän keisarikunnan hajoaminen näytti yhtä vääjäämättömältä, maiden tavoitteiksi nousi täyden itsenäisyyden saavuttaminen. Baltian maat saavuttivat itsenäisyyden vuosien 1918–1920 aikana, mutta matka tähän oli vaikea.

Baltiassa oltiin harjoitettu vuoteen 1905 saakka venäläistämispolitiikkaa, kunnes kauan aikaa jatkunut tyytymättömyys kärjistyi ja alueen olosuhteet vapautuivat hieman. Tuolloin nostettiin jo esiin Baltian maiden autonomiasta. Varsinkin Viro ja Latvia taistelivat kuitenkin vielä ensimmäisen maailmansodan alussa Venäjän rinnalla, vaikkakin Liettuassa tilanne oli hieman ristiriitaisempi.

Venäjällä 1917 tapahtunut maaliskuun vallankumous muutti Baltian maiden tilannetta, ja ne alkoivat tavoitella itsenäistymistä. Syksyisen lokakuun vallankumouksen tuloksena maat olivat jo valmiina itsenäistymään Venäjästä Suomen tavoin ja julistautuivat itsenäisiksi 1918 aikana. Kaikki Baltian maat joutuivat kuitenkin taistelemaan vapautensa eteen sekä venäläisiä että saksalaisia vastaan vielä vuoteen 1920 saakka.

Viron itsenäistyminen

Baltian maiden esittämä toive autonomiasta annettiin Venäjän väliaikaiselle hallitukselle maaliskuussa 1917. Itsenäistymistavoitteet olivat kehittyneet vuodesta 1905 lähtien, jolloin maissa toteutettiin yleislakko, jonka aikana annettiin uudistusvaatimuksia. Tuolloin suuri osa Liettuasta ja Latviasta oli saksalaisten miehittämää aluetta, mutta maissa oletettiin Venäjän vallan palaavan vielä Baltian alueelle. Kansat vaativat kansallisuuksien rajoja vastaavaa autonomiaa, demokraattisia vaaleja, venäläistämisen lopettamista, omalla äidinkielellä kehitettävää koulutusta sekä maanjakoa ja kartanonherrojen ylivallan lopettamista.

Väliaikainen hallitus määräsi jo huhtikuussa lain Viron väliaikaisesta itsehallinnosta, koska se halusi luoda Venäjän reunakansallisuuksiin uudet suhteet. Virolaisten asuttama alue yhdistetiin Viron kuvernementiksi, jonka päättäväksi elimeksi asetettiin maapäivät ja toimeenpanoelimeksi maahallitus. Maapäiville järjestettiin ensimmäiset edustajavaalit, jolloin eniten edustajia saivat järjestyksessään talonpoikaisliitto, työväenpuolue, sosialidemokraatit ja bolsevikit. Uuden hallinnon myötä lakkautettiin kaikki baltiansaksalaiset itsehallintoelimet.

Maapäivät ja neuvostot vastusten

Poliittinen tilanne ajautui kärjistymispisteeseen syksyn 1917 aikana. Viroon oli perustettu venäläismallisesti neuvostoja, joihin bolsevikkien toiminnan painopiste siirtyi. Myös kunnallisvaaleissa tapahtui siirtymää vasemmalle päin. Saksalaiset joukot olivat valloittaneet Latviassa Riian, ja Viron maapäivät joutuivat kokoontumaan hätäistuntoon, sillä oli pelättävissä, että saksalaiset jatkaisivat etenemistään kohti pohjoista. Maapäivillä pohdittiin liittoutumismahdollisuuksia Venäjän tai Suomen ja Skandinavian maiden välillä. Tuolloin maan itsenäistymistä ei vielä pidetty varteenotettavana mahdollisuutena.

Pian tämän jälkeen Venäjällä tapahtui kuitenkin vallankumous, jolloin bolsevikkien kansallisuusohjelman mukaisesti maiden itsenäistysmahdollisuudet kasvoivat. Virossa bolsevikit vastustivat Venäjästä irtautumista, mutta sosialidemokraatit ja sosialistiset vallankumoukselliset halusivat Viron itsenäistyvän Venäjästä. Viron neuvostojen keskuskomitea asetti vallankumouksen puhkeamisen jälkeen Viroon vallankumouksellisen sotilasneuvoston.

Vallankumouksellinen sotilasneuvosto julistautui merkittävässä roolissa olleen Viktor Kingisseppin johdolla Viron ainoaksi valtaapitäväksi elimeksi, maapäivät hajotettiin ja kuvernanttikomissaari erotettiin, jolloin valta oli tarkoitus siirtää neuvostoille ja pysyä samalla vallankumouksen yhteydessä. Vallankaappauksen jälkeen muut puolueet bolsevikkeja lukuun ottamatta muut puolueet halusivat itsenäistyä Venäjästä. Hajotetut maapäivät olivat julistautuneet korkeimman vallan haltijoiksi kansalliskokoukseen kokoontumiseen asti, ja niiden työtä jatkoi marraskuun lopusta alkaen vanhinten neuvosto, joka ryhtyi toteuttamaan omaa irtautumissuunnitelmaa.

Itsenäisyyden julistaminen

Bolsevikit eivät tienneet, kuinka edetä Viron sekavissa olosuhteissa. Maapäivän edustajat joutuivat toisinaan vangituiksi, mutta he saivat myös toimia kohtalaisen vapaasti ja lähettää muun muassa ulkomaandelegaation hankkimaan tukea Viron itsenäistymiselle. Delegaatio matkusti Suomen kautta Tukholmaan johdossaan Jaan Tõnisson. Virossa toimivia johtavia Baltian saksalaisia ja virolaisia johtomiehiä kyyditettiin sadoittain Venyjälle.

Venäjä ja Saksa neuvottelivat rauhasta Brest-Litovskissa, ja Saksa aloitti neuvottelujen vauhdittamiseksi etenemisen Viroon vuoden 1918 helmikuussa. Bolsevikkien perääntyminen saksalaisten tieltä antoi Virolle mahdollisuuden itsenäiseksi julistautumiseen. Viron itsenäisyysjulistus annettiin helmikuun 24. päivä saksalaisten hyökkäyksestä huolimatta. Saksa valloitti Tallinnan seuraavana päivänä ja väliaikainen hallitus painui piiloon maan alle.